Maailma on täynnä puhetta ja ääniä. Millä tavalla valitsemme kaiken informaatiotulvan keskeltä sen, mihin kiinnitämme huomiomme, mihin uskomme ja minkä koemme itsellemme merkitykselliseksi?
Valintaamme ohjaavat omat käsityksemme asioista, elämästä ja meitä ympäröivästä maailmasta. Valitsemme uskoa sitä tietoa, joka sopii parhaiten omaan uskomusjärjestelmäämme. Tässä ei ole mitään väärää tai pahaa, jokainen meistä toimii tällä tavalla. Kun katson elokuvaa ystäväni kanssa, näemme molemmat saman elokuvan, mutta koemme sen eri tavalla, molemmat omista käsitysjärjestelmistämme käsin. Vaikka olen sisarusteni kanssa elänyt samassa perheessä, samojen vanhempien kanssa ja olemme kokeneet samat asiat, meillä jokaisella on oma tarinamme kerrottavana lapsuudemme kokemuksista.
Kuuntelemisen ja kuulemisen taito
Terapiatyöskentelyssä, ja missä tahansa muussa ammatissa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä tarkoituksena auttaa heitä, omien uskomusjärjestelmien tarkastelu on tarpeen. Minkälaista tarinaa minä kerron itsestäni itselleni? Minkälaista tarinaa minä kerron muista ihmisistä itselleni? Minkälaista tarinaa minä kerron asiakkaistani itselleni? Millä tavalla itselleni kertomat tarinat minusta itsestä ja muista ihmisistä vaikuttavat siihen, mitä minä kuulen kun asiakas kertoo omaa tarinaansa? Kuuntelenko oman mieleni kertomaa tarinaa juuri tästä asiakkaasta vai kuulenko sen, mitä asiakas minulle kertoo ilman omia ennakkokäsityksiäni?
Kuunteleminenhan on helppoa, saattaa moni ajatella. Totta. Mutta kuuleminen huomattavasti vaikeampaa. Voit muistella tilannetta, jossa olet yrittänyt kertoa jotain jollekin, mutta keskustelun päätteeksi sinulle on jäänyt tunne, että toinen ei ymmärtänyt yhtään mitä yritit kertoa. Itselleni tulee useampikin esimerkki mieleen kerroista, jolloin olen yrittänyt kertoa jotain minulle tärkeää asiaa, mutta vastaanottaja ei ole kuullut minua.
Joskus kuuntelija on yrittänyt liian nopeasti ymmärtää minua, antaa minulle valmiita merkityksiä tai päättää lauseita puolestani. Joskus kuulija ei ole kestänyt minun ahdistustani, vaan hän on antanut hyvää tarkoittavia neuvoja sen sijaan että olisi antanut minun kertoa tai että hän olisi keskittynyt kuulemaan ja kysymään lisää. Kuulluksi tulemisella on äärimmäisen suuri merkitys, erityisesti terapiatyöskentelyssä. Kuulluksi tuleminen antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että hän on arvokas, että hänenkin sanoillaan on merkitystä.
Kuuntelemisen ja kuulemisen taito
Kuinka minä kuuntelen niin, että toiselle syntyy halu puhua kanssani? Itse ajattelen sen lähtevän siitä, että tulen tietoiseksi niistä tarinoista joita minä kerron itselleni; itsestäni, ympäröivästä maailmasta, elämästä yleensä. Sekä siitä, että tulen tietoiseksi omasta sisäisestä dialogistani, siitä puheesta, jota käyn itseni kanssa koskien niitä aiheita, joista keskustelen asiakkaideni kanssa. Ohjaako omat arvoni sitä, miten ohjaan keskustelua? Yritänkö ymmärtää liian nopeasti, tai kysynkö jos en ymmärrä? Yritänkö todella ymmärtää asiakkaani sisäistä maailmaa, sitä miten hän hahmottaa elämää ja maailmaa? Ohjaako keskustelua se, mitä minä haluan selvittää vai se mitä asiakkaani haluaa kertoa?
Jos emme todella kuuntele ja kuule sitä, mitä asiakkaamme meille kertovat, vaarana on että alamme hoitamaan sitä, miten itse ymmärrämme maailmaa. Asiakas turhautuu ja me turhaudumme. Meidän on tärkeää tulla tietoisiksi omista automaattisista tavoistamme kuulla, nähdä ja ajatella, jotta voimme todella olla avuksi terapiatyöskentelyssä. Meidän tulee kiinnostua enemmän paikallisesta tiedosta, siitä, missä todellisuudessa asiakkaamme elävät ja miten he maailmaa ymmärtävät. Ei niinkään yleisestä tiedosta, koska suurin osa meistä ihmisistä ei mahdu valmiiseen muottiin.
Seuraavan kerran kun keskustelet jonkun kanssa, oli se sitten terapiatilanteessa, kotona puolison kanssa, kahvilla ystävän kanssa tai autossa teini-ikäisen lapsesi kanssa, pysähdy todella kuuntelemaan. Kuuntele mitä kuulet toisen sanovan, kuule mitä kuulet omien ajatustesi sanovan. Tule tietoiseksi siitä, ohjaako keskustelua sinun omat tulkintasi siitä mitä toinen sanoo, vai se, että yrität todella ymmärtää keskustelukumppaniasi. Keskity myös kuulemaan kaikki se, mitä ei sanota ääneen. Sanomattomilla viesteillä on usein suurempi merkitys kuin ääneen lausutuilla sanoilla.
